Concón

Tämä päivä oli ehdottomasti lempipäiväni Chilessä tähän mennessä. Sanoisin jopa, että yksi parhaista päivistä tähän astisen elämäni aikana. Ystävälläni Alanalla oli eilen synttärit, ja sen kunniaksi lähdimme päiväksi Concóniin.

Concón on pieni kaupunki Viñan lähellä. Bussilla matkassa kesti tunti, mutta omalla autolla ajaessa menee kuulemma vain 20 minuuttia. Lähdimme Concóniin aamupäivällä ja suuntasimme ensimmäiseksi ravintolaan nimeltä Las Deliciosa, josta kuulemamme mukaan saa parhaat empanadat. Huhut pitivät paikkansa: empanadat olivat suussa sulavia. Kaikenlaista tuoretta merenelävää oli tarjolla täytteeksi: simpukoita, katkarapuja, rapua... Hinnatkaan eivät päätä huimanneet, sillä empanadat maksoivat 1500-1900 pesoa kappaleelta (n. 2-3 euroa). Itse päädyin simpukka-sipuliin ja rapu-juustoon, josta jälkimmäinen oli suosikkini ja näkyy toisessa kuvassa sisältöineen.

Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Suuntasimme seuraavaksi rannalle, missä vietimme muutaman leppoisan tunnin kierrellessä ja istuskellessa.

Rannalla hengailun jälkeen oli aika suunnata seuraavaan kohteeseen: hiekkadyyneille. Concón on tunnettu paitsi herkkullisesta merenelävien herkuistaan, myös hiekkadyyneistään. Suunnitelmissamme olikin kokeilla sandboardingia (=lumilautailua, mutta hiekalla). Laudan sai vuokrattua tunniksi 1000 pesolla, mikä on siis vähän päälle euron. Olin positiivisesti yllättynyt lautojen halpuudesta; olisi voinut kuvitella että tällaisella toiminnalla yritettäisiin rahastaa enemmän.

Sandboarding oli aivan uusi kokemus minulle. Olen muutaman kerran kokeillut skeittausta hyvin huonolla menestyksellä, enkä ole koskaan lumilautaillut tai surffannut, joten minkäänlaisen laudan päällä olemisesta ei juuri ollut kokemusta. Saatavilla oli lautoja, jotka oli tarkoitettu istumiseen sekä lautoja, jotka oli tarkoitettu seisomiseen. Keräsin rohkeuteni ja päätin kokeilla seisaallaan laskemista.

Ensimmäinen lasku päättyi lyhyeen, ja kiljahdusten saattelemana kaaduin jo parin metrin jälkeen. Jatkoin matkaa ja pääsin jo useamman metrin eteenpäin, ennen kuin pyllähdin uudestaan. Seuraava kerta meni jo huomattavasti paremmin, ja kohta pääsinkin laskemaan dyyniä alas niin kauan kuin vauhtia riitti. Jonkinlaista luonnonlahjakkuutta löytyi, sillä ystävieni matka päättyi yleensä kaatumiseen. Vähän harmittelinkin jo sitä, ettei lautojen luisto riittänyt dyynin pohjalle asti viemiseen, mutta toisaalta lyhyemmässäkin matkassa oli tekemistä, kun piti kiivetä takaisin ylös.

Sandboardaaminen oli todella hauskaa, ja nautin laskemisesta todella paljon. Tämän kokemuksen innoittamana tahdonkin ehdottomasti kokeilla myös surffaamista ja lumilautailua. Jos olen hyvä sandboardingissa niin voisi kuvitella, että myös lumilautailun oppiminen olisi sujuvaa.

Viivyimme dyyneillä auringonlaskuun saakka ja juhlistimme Alanan synttäreitä kakulla. Päivän päätteeksi aivan joka paikka oli täynnä hiekkaa, ja pieni hiekanmurunen jäi hiertämään silmääni. Hiekan tuoma epämukavuus oli kuitenkin sivuseikka, sillä päivä oli niin mahtava ettei sen loistoa vie mikään. Sandboarding menee vähintään top kymppiin hauskimpien asioiden listalla, joita olen tehnyt. Kun siihen lisää vielä loistavan sään, herkullisen ruuan ja hyvät ystävät, ei päivä voisi paljon paremmin mennä.

Kotoa lähtemisestä on tänään kulunut kuukausi. En voi olla ajattelematta, miten onnekas olen kun saan olla tässä kauniissa maassa ja tavata kaikki nämä ihanat ihmiset. Kuukauteen on mahtunut paljon, vaikka en ole edes poistunut Viñan välittömästä läheisyydestä. En malta odottaa kaikkia tulevia reissuja ja seikkailuja!