perjantai 30. lokakuuta 2015

Buenos Aires

Niin, viime viikolla tosiaan matkustin Argentiinaan viisumini vuoksi. Lähdin matkaan kahden amerikkalaisen ystäväni kanssa, tosin eri lennoilla. Saavuin Buenos Airesiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä kolmen tunnin lennon päätteeksi. Koska oli yö ja olin yksin, olin selvittänyt etukäteen miten pääsen hostellille turvallisesti. Yksi vaihtoehto on yksityisen kuljetuksen varaaminen joko lentokentältä tai omalta hostellilta (jos sellaista palvelua tarjotaan), mutta näiden hinnat ainakin omien löydöksieni mukaan olivat 40 eurosta ylöspäin. Edullisempi, joskin hieman hitaampi, vaihtoehto on Manuel Tienda Leon. Tienda Leonin kautta voi ostaa bussilipun bussiterminaalille, ja muutaman lisäeuron maksamalla he järjestävät erikseen autokyydin terminaalilta hostellille. Päivisin busseja lähtee käsittääkseni puolen tunnin välein, öisin tasatunnein. Leonin kioski lentokentällä on auki vuorokauden ympäri, joten liput voi hyvin ostaa vasta saavuttaessa. Maksoin omasta matkastani noin 18 euroa, ja palvelu pelasi kiitettävästi.
Kasvitieteellinen puutarha
Torstai-aamuna kävin pienen kävelylenkin kasvitieteellisessä puutarhassa ennen kuin tapasin myöhemmin saapuneet matkakumppanini. Suuntasimme kohti Plaza de Mayoa, mutta perille pääseminen osoittautui odotettua hankalammaksi. Selvisi, että metroa käyttääkseen tarvitsee erityisen metro/bussikortin. Näitä kortteja ei kuitenkaan myydä metroasemilla, vaan satunnaisissa kioskeissa metroasemien lähellä. Kun vihdoin löysimme oikean kioskin, selvisi ettei kyseisellä kioskilla voi ladata korttia, joten jouduimme menemään taas eri paikkaan sitä varten.

 

Lopulta saavuimme Plaza de Mayolle ajoissa - joka torstai klo 15.30 siellä nimittäin kokoontuu yhdistys nimeltä Madres de Plaza de Mayo (Toukokuun aukion äidit). Yhdistys liittyy vahvasti Argentiinan historiaan, joten tässä pieni taustaselvitys: Argentiinassa nousi valtaan sotilasdiktatuuri vuonna 1974. Diktatuuri kesti vajaat kymmenen vuotta, ja tähän aikaan viitataan yleisesti nimikkeellä guerra sucia - likainen sota. Jo nimikkeestä voidaan päätellä, että kyseessä ei ollut mitenkään iloinen ajanjakso. Diktatuurin aikana tuhannet, jopa kymmenet tuhannet arvioista riippuen, ihmiset katosivat, joutuivat kidutetuiksi ja/tai tapetuiksi. "Kadonneilla" ihmisillä viitataan ihmisiin, jotka armeija kidnappasi salassa ja joista ei enää koskaan kuultu. Näihin aikoihin ja olosuhteisiin syntyi Madres de Plaza de Mayo. Äidit alkoivat kokoontua aukiolle joka torstai osoittaakseen mieltään ja saadakseen tietää, missä heidän kadonneet lapsensa ovat. Näin 30 vuodenkin jälkeen Äidit kokoontuvat yhä aukiolle marssimaan ihmisoikeuksien puolesta. Monien kadonneiden kohtalosta ei edelleenkään ole selvyyttä, mutta nykyään Äitien fokus on myös muissa ihmisoikeusasioissa.

Madres de Plaza de Mayo
Äitien kokoontuminen oli yksi niistä asioita jotka halusin ehdottomasti nähdä Buenosissa. On samaan aikaan järkyttävää ja vaikuttavaa, miten naiset yhä taistelevat ihmisoikeuksien puolesta kaikkien näiden vuosien jälkeen. Koko yhdistyksen perustaminen diktatuurin aikaan oli uskomattoman rohkea teko, sillä suuri osa kadonneista katosi nimenomaan poliittisista syistä. Ei voi kuin ihailla näiden naisten rohkeutta ja omistautumista. Itse mielenosoituksessa marssittiin aukiota ympäri lippuja heiluttaen ja laulaen. Ainakin tällä kertaa mielenosoituksen keskiössä oli myös ilmeisesti transasiaa ajava naisaktivisti, joka oli tapettu.

Obeliski
Olimme kaikki väsyneitä matkustamisesta, joten pakollisen obeliski-kuvan ja ruuan jälkeen suuntasimme takaisin hostellille. Obeliski on yksi kaupungin päänähtävyyksistä. Obeliski sijaitsee keskellä 9 de julio -katua, maailman leveintä avenueta (en ole varma pitäisikö avenue suomentaa puisto- vai valtakaduksi). 9 de julio on 22 autokaistan levyinen! Yritimme vähän shoppailla matkalla, mutta saimme todeta Argentiinan hintatason olevan epäinhimillisen korkea vaatteiden osalta. Emme löytäneet alle 30 euron paitoja, ja oli ilmeisesti aivan normaalia että crop top maksaa 50 euroa (vaikka se on vaan puolikas paita!!). Syyn tähän saimme kuulla myöhemmin: Argentiina kärsii todella pahasta inflaatiosta.

Casa Rosada - presidentin toimisto
Inflaatio on 30%, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että jos tänä vuonna saat 10 pesolla ostettua 10 omenaa, niin ensi vuonna saat samalla rahalla vain seitsemän. Tavallisten ihmisten kannalta tilannetta pahentaa entisestään se, että valtio säätelee vieraita valuuttoja. Amerikan dollarit olisivat kuumaa kamaa, sillä niiden arvon voi luottaa säilyvän jatkossakin, mutta valtio kieltää valuutan vaihtamisen. Jos tavallinen kansalainen tahtoisi dollareita, olisi hänen haettava siihen erikseen lupa. Vaikka tämmöinen lupa irtoaisikin, saisi hän joko "matkustusdollareita" - ennalta määrätyn summan, jonka kurssi on huono, tai normaaleja "säästämisdollareita", joita kuitenkin saa vaihtaa vain 3000 dollarin edestä vuodessa. Käytännössä ihmisten on mahdotonta säästää, sillä raha menettää arvonsa niin nopeasti. Tästä johtuen Argentiinassa vallitsee kova harmaa markkina dollareille. Vaikka kyseessä on laiton toiminta, hallitus käytännössä sallii sen katsomalla sitä läpi sormien. Turistit siis voivat hyötyä vaihtamalla dollarinsa pesoihin virallista kurssia parempaan hintaan, kun taas argentiinalaiset saavat kovasti tarvitsemiaan dollareita. Win-win. Itse emme perehtyneet mistä voisimme löytää tällaisia rahanvaihtopaikkoja, mutta monet turistit kuulemma tekevät niin. Itsekin sain itse asiassa vähän alennusta, kun markkinoilla maksoin koruni dollareissa.

La Boca
Perjantaina ystäväni suuntasivat Zoo Lujaniin - eläintarhaan, jossa saa silittää leijonia. Eläintarhan pääsymaksu oli aika kallis (noin 40 euroa), enkä muutamastakaan syystä oikein innostunut ajatuksesta silittää oikeita leijonia, joten itse jätin reissun välistä ja suuntasin sen sijaan hostellin tarjoamalle ilmaiselle kävelykierrokselle. Kierros suuntasi La Bocaan, Buenosin entiseen keskukseen. La Boca on satama, joka oli ennen hyvin tärkeä kaupungille. Alueelle saapui aikoinaan paljon maahanmuuttajia, josta johtuen alueella on eurooppalaista vaikutusta. Asukaskunta oli kuitenkin melko köyhää. Ihmisillä ei ollut varaa maalata talojaan sen värisiksi kuin halusivat, vaan olivat pakotettuja käyttämään laivojen maalauksesta jääneitä tähteitä. Tästä johtuen monet La Bocan taloista ovat kuin tilkkutäkkejä väreineen ja yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista.
La Bombonera
Oppaamme johdatti meidät läpi Caminito -nimisen kadun, näytti muutaman aukion ja esitteli kuuluisan La Bomboneran eli jalkapallostadiumin. En ole jalkapallofani, joten aihe on hyvin vieras, mutta ilmeisesti Boca Juniors on hyvin tunnettu jalkapallojoukkue Argentiinassa ja La Bombonera on heidän kotistadiuminsa. Itse stadiumin väritykseen liittyy hauska tarina. Stadiumia rakennettaessa ei osattu päättää, minkä väriseksi stadium maalattaisiin. Asiasta jankattiin ikuisuuksia, joten lopulta yksi mies päätti, että menee seuraavana aamuna seuraamaan satamaa ja ensimmäisen saapuvan laivan värit tulevat koristamaan stadiumia. Tämä ensimmäinen laiva sattui olemaan ruotsalainen, joten stadium päätyi kelta-siniseksi.



Pidin La Bocan värikkyydestä, joten kierroksen loputtua jäin vielä itsekseni tutkimaan alueen kojutarjontaa. Vinkki La Bocassa vieraileville: jos et kulje oppaan kanssa, pysyttele Caminiton selvästi turistisella alueella. Näiden muutaman korttelin ulkopuolella La Boca ei ole sellainen alue, jossa yksinäisten turistien kannattaisi liikkua.

Puerto Madero
La Bocassa kierreltyäni otin bussin kohti keskustaa ja Puerto Maderoa, toista satama-aluetta. Kun La Boca on täynnä historiaa, Puerto Madero edustaa modernia arkkitehtuuria. Alueelta löytyy myös Puente de la Mujer - Naisen silta. Eksyin matkalla myös Museo de Bicentenarioon, joka kuljettaa läpi Argentiinan historian. Museo oli mielenkiintoinen, mutta vaatii kohtalaista espanjan taitoa.

Puente de la Mujer
Lauantaina suuntasimme Recoletan markkinoille. Tutkimme kojujen tarjontaa, ja matkaan lähti taas uusia koruja. Argentiinan kansalliskivi "inca rose" oli vahvasti edustettuna, ja kartutettuani korukivikokoelmaani ajattelin että voisin alkaa keräilemään kansalliskiviä kaikista maista, joissa vierailen.

Floralis Genérica
Aivan lähistöllä sijaitsee Floralis Genérica - valtava teräs/alumiiniveistos, joka esittää kukkaa. Ihmettelin vähän kukan asentoa, koska muistelin että olin nähnyt kuvia joissa terälehdet olivat enemmän auki. Jälkikäteen selvitin mysteerin Wikipedian avulla: kukka on suunniteltu niin, että se avaa ja sulkee terälehtensä päivänkulun mukaan. Itse emme nähneet kukan liikkuvan, ja mikäli oikein ymmärsin terälehdet eivät tällä hetkellä liiku, jotta veistos säilyisi paremmin. Wikipedia itse asiassa kertoo, että veistoksen kokoamisvaiheessa oli tehty virhe, ja koska kokoamisesta vastaava yritys kansallistettiin korjaustyöt ovat venyneet. Sen perusteella mitä kuulin seuraavan kerran kävelykierroksella korjaustöiden venyminen vaikuttaa olevan hyvin argentiinalaista.. Näimme erään teatterin, jonka ympärillä olevat rakennustelineet ovat kuulemma seisseet paikallaan jo vuosia - teatterin julkisivua alettiin entisöimään, mutta puolivälissä homma jätettiin kesken ja hamaan tulevaisuuteen.

Kulttuurikeskuksessa
Aivan lähistöltä löytyy myöskin kulttuurikeskus ja taidemuseo (Museo de Bellas Artes), jossa kävimme pyörähtämässä. Tässä vaiheessa päivä oli jo vierähtänyt iltaan, joten suuntasimme takaisin hostellille. Olisimme halunneet lähteä ulos illalla, mutta saimme kuulla että seuraavan päivän presidentinvaalien takia alkoholia ei ole saatavissa mistään klo 18 eteenpäin. Koko ajatus tuntui aivan absurdilta. Eikö mennä jo vähän pitkälle, jos kielletään ihmisten ryypiskely edellisenä iltana? Luulisi, ettei humalaisten/krapulaisten osuus vaalipäivänä ole niin suuri, että noin radikaali toimenpide olisi oikeutettu. Mutta ei auttanut kuin tyytyä kohtaloon.


Sunnuntai oli viimeinen päivämme Buenosissa. Aamulla otimme osaa toiselle ilmaiselle kävelykierrokselle, jota voin lämpimästi suositella kaikille. En itse asiassa tiedä kierrosta järjestävän yrityksen nimeä, mutta ainakin meidän hostellimme karttoihin oli merkitty kierrosten tapaamispaikat. Oppaamme oli sympaattinen opiskelija, joka johdatti meidät keskustasta Recoletaan ja kertoi matkalla mielenkiintoisia tarinoita ympäröivistä rakennuksista, Argentiinan historiasta ja hieman nyky-Argentiinankin ilmiöistä.


Buenos Airesia kutsutaan Etelä-Amerikan Pariisiksi, ja siihen on syynsä. Buenos Aires, kuten moni muukin lattarikaupunki, oli alun perin espanjalaisten 1500-luvulla perustama kyläpahanen. Espanjalaisia ei aluksi erityisesti kiinnostanut kehittää kaupunkia, mutta kun Buenos Aires nimitettiin satamakaupungiksi 1700-luvullla alkoi tapahtua. Argentiinan jo itsenäistyttyä koitti Argentiinan "kulta-aika", jolloin maalla meni taloudellisesti todella hyvin. Suuri osa näkemistämme taloista on rakennettu tuona kulta-aikana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Argentiinassa oli suuri määrä maahanmuuttajia Euroopasta, minkä lisäksi kaupungin kerma muutenkin ihaili Eurooppaa, mistä johtuen kaupungilla on vahvat eurooppalaiset vaikutteet. Itse asiassa kuulin muualta, että kaupunkiin jopa tuotiin puluja Euroopasta, jotta Buenos Aires olisi enemmän eurooppalainen. Ei ehkä se paras idea.

Etelä-Amerikan ensimmäinen pilvenpiirtäjä
Kierroksen lempitarinani kertoo vanhasta leskirouvasta ja rikkaasta naisesta. Leskirouva oli todella rikas, ja matkustettuaan Euroopassa päätti rakentaa kodikseen minipalatsin Italian mallin mukaan. Tämä oli siihen aikaan todellinen osoitus rikkaudesta, ja leskirouva oli jopa niin rikas että rakennutti itselleen kirkonkin. Alun perin palatsista näki kirkolle, mutta nykyään puut ja rakennukset blokkaavat näkymän. Tämä ei ole sattumaa, kuten saimme pian kuulla. Leskirouvan pojalla oli suhde rikkaan naisen kanssa, ja rakastunut pari olisi tahtonut naimisiin. Leskirouva ei kuitenkaan hyväksynyt naista miniäkseen, sillä tämä ei ollut hyvästä, vanhasta suvusta vaan ns. "new money". Nainen närkästyi tästä kovin ja kostaakseen leskirouvalle rakennutti Etelä-Amerikan ensimmäisen pilvenpiirtäjän blokkaamaan näkymän leskirouvan talolta tämän kirkolle. Tarina on mielestäni aivan loistava - kuvittele, että mantereesi ensimmäinen pilvenpiirtäjä rakennettiin tuhoamaan sinun näkymäsi. Voisi sanoa, että nainen sai kostonsa.


Traagisemman tarinan saimme kuulla Falklandin sodan muistomerkillä. Kuten jo aiemmin kerroin, Argentiinassa oli sotilasdiktatuuri 70- ja 80-luvuilla. Ymmärrettävistä syistä diktatuuri ei enää 80-luvulla nauttinut kansan suosiota, joten saadakseen kansan takaisin puolelleen hallitus päätti aloittaa sodan Falklandin saarien takaisin saamiseksi. Oppaamme selitti, että kyseiset saaret olivat aiemmin kuuluneet Espanjalle, jotka Argentiina sitten "peri" itsenäistyessään. Jossain vaiheessa kuitenkin britit olivat valloittaneet saareet. Argentiinalaisten sydämissä Falkland oli heidän, joten sotilashallitus ajatteli että saarien takaisin valloittaminen saisi pidennettyä heidän omaa valtaansa. Joten Argentiina aloitti sodan brittejä vastaan saarten hallinnasta.

Muistomerkki
Argentiina sai valloitettua saaren, mutta oli todella huonosti varustautunut sodassa. Sotilaat kärsivät nälästä ja kylmästä ja heidän sotavarustuksensa oli alkeellista britteihin verrattuna. Saari vallattiin pian takaisin, ja henkiinjääneet sotilaat palasivat Argentiinaan. Sotilaat odottivat sankarivastaanottoa, mutta hallitus halusi lakaista tapahtuman maton alle. Sankarivastaanoton sijaan sotilaat lähetettiin takaisin kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sodan aiheuttamien traumojen ja hallituksen huonon kohtelun takia 600 henkiinjäänyttä sotilasta teki myöhemmin itsemurhan - saman verran sotilaita, jotka kuolivat itse taisteluissa. Falklandin saaret ovat edelleen hyvin herkkä aihe suurelle osalle argentiinalaisia, ja opas vakuutti että vaikka hän itse on asiaa kohtaan neutraali, voivat varomattomat kommentit helposti saada aikaan tappeluita muiden argentiinalaisten kanssa. Argentiinalaisten mielestä saaret ovat todellisuudessa Argentiinan.

Recoletan hautausmaa
Kävelykierros päättyi Recoletan hautausmaalle, jossa kiertelimme hetken. Hautausmaa on vanha, ja kaikki silmää tekevät on haudattu sinne. Hautausmaa olikin vaikuttava ylväine masoleumineen. Opas kertoi, että vaikka hautuumaa on tänä päivänä jo täynnä, aina satunnaisesti sieltä avautuu paikka jonka voi halutessaan ostaa. Hinnat kuulemma pyörivät 50 000 ja 500 000 dollarin välillä.

Recoletan hautausmaa
Vierailimme myös lyhyesti San Telmon sunnuntaimarkkinoilla. Tarkoitus oli vilkaista myös La Boca, sillä ystäväni eivät olleet nähneet sitä vielä, mutta totesimme ajan käyvän vähiin ja suuntasimme takaisin hostellille. Yllätykseksemme metrot eivät kulkeneet, oletettavasti vaalien takia. Matka takaisin hostellille muodostui aikamoiseksi seikkailuksi, mutta pääsimme lopulta perille. Tässä vaiheessa olimme jo myöhässä varaamastamme tango showsta, jonne kiirehdimme paikalle taksilla. Paikka osoittautui todella hienoksi, joten emme aivan tunteneet kuuluvamme joukkoon tennareidemme ja matkalaukkujeni kanssa.

Sertifioitu tangotanssija
Onneksi paikalla oli kuitenkin muita kasuaalisti pukeutuneita ihmisiä, emmekä loppujen lopuksi olleetkaan myöhässä. Moiset huolet olisivat muutenkin unohtuneet pian, sillä paketin hintaan kuului tangotunti, jossa opettelimme tangon perusaskeleita. Saimme tunnista jopa hienon sertifikaatin, joka hieman pisti naurattamaan kun kyseessä oli kuitenkin vain 30 minuutin perusteet. Tanssahtelun jälkeen meidät ohjattiin pöytiin, jossa nautimme hienon kolmen ruokalajin illallisen. Lopuksi itse tangoesitys alkoi, ja oli kyllä aivan mahtava. Tanssijat olivat todella taidokkaita ja esitys oli yksi vierailuni kohokohtia. Valitettavasti esityksestä ei saanut kuvata, joten joudutte vain luottamaan sanaani.


Minulle oli sanottu, että tangoesitys kestäisi puoleen yöhön saakka, joten olin ottanut matkalaukkuni jo mukaan aikomuksena mennä esityksestä suoraan lentokentälle. Esitys kuitenkin päättyi jo tuntia aikaisemmin, joten sainkin viettää aikaa lentokentällä suunniteltua enemmän. Lentoni lähti vasta aamuyöllä, ja saavuin takaisin Chileen maanantai-aamuna. Ehdin juuri käydä kotona ottamassa pienet nokoset, ennen kuin oli mentävä yliopistolle tunneille.

Puerto Madero
Pidin Buenos Airesista paljon. Kaupunki tuntui hyvin eurooppalaiselta ja helposti lähestyttävältä. Kaupungissa on paljon nähtävää, ja erilaista kulttuuritarjontaa löytyisi varmasti ikuisuuksiin. Henkilökohtaisesti pidän siitä, miten kaupungista löytyy niin uutta kuin vanhaakin, usein aivan vierekkäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti