San Pedro de Atacama 2 - Flamingoja, laguuneja ja tähtiä

Lauantaina oli vuorossa reissumme ainut koko päivän kiertoajelu, josta maksoimme 35,000 pesoa eli noin 50 euroa. Hinta kirpaisi, vaikka olikin halvin löytämämme vaihtoehto tälle reitille. Meidät haettiin hostellilta jo seitsemältä, ja bussissa torkkuen suuntasimme ensimmäiseksi aamupalalle pieneen kylään nimeltä Socaire. Sieltä matka jatkui ja ajoimme pitkään aavikon keskellä, kunnes saavutimme Piedras Rojan eli Punaiset kivet. Tiesin kyllä, että aavikolla lämpötilat tippuvat hyvinkin kylmäksi öisin, mutta en silti ollut varautunut edessäni olevaan näkymään - taivaalta satoi lunta. Oppaan mukaan lämpötilaa oli -10 astetta, mitä voimakas tuuli entisestään pahensi. Ilmasto ei vastannut lainkaan mielikuvaani aavikosta, sillä olosuhteet toivat mieleen Suomen alkutalven.

Olin luonnollisesti unohtanut hanskani hostellille, joten hetken kuvaussession jälkeen alkoi tuntua että sormet tippuvat kädestä. Varustukseni ei muutenkaan ollut riittävä, sillä vaikka olin pukenut kerrosta kerroksen perään, olisi hieman lämpimämpi takki ollut tarpeeseen. Ilokseni pääsin kuitenkin vihdoinkin käyttämään pipoa, jonka olin ostanut laskettelureissua varten. Olen vieläkin vähän katkera että reissuni kaatui, mutta ainakaan pipo ei ollut turha ostos!

Piedras Rojas

Yhtäläisyydet Suomeen loppuivatkin sitten säätilaan. Punaiset kivet, jään peittämä turkoosi järvi ja lumen peittämät vuoret olivat näky, jota en heti unohda.

Laguna Miscanti

Seuraava pysäkki oli Lagunas Miscanti ja Miñiques - tai tarkemmin sanoen vain toinen niistä, sillä yllättävien sääolosuhteiden vuoksi toiselle olisi ollut vaarallista ajaa pakullamme. Täällä kuulemma olisi normaalisti flamingoja, mutta jälleen epänormaalin kylmyyden takia flamingoja ei ollut nähtävissä. Opas kuitenkin vakuutti, että flamingoja löytyisi vielä Laguna Chaxalta, jonne suuntaisimme myöhemmin.

Tässä vaiheessa oli jo iltapäivä, joten palasimme takaisin Socairen kaupunkiin lounaalle. Samalla kiertelimme kaupungissa vähän enemmänkin ja näimme muun muassa kirkon. Oppaamme ei oikein ollut kunnostautunut informaation jakamisessa aiemmissa kohteissa, mutta kirkosta hän osasi kertoa jotain: kirkko oli hyvin vanha (vuosiluku mainittiin, mutta en muista) ja erityinen siitä, että sekoittaa kristillisiä ja inkojen piirteitä arkkitehtuurissaan.

Socaire

Seuraavaksi vuorossa oli minun vinkkelistäni matkan kohokohta: Laguna Chaxa. Laguuni sijaitsee keskellä suola-aavikkoa ja tunnettu flamingoistaan. Flamingot oli yksi niistä jutuista jotka aivan ehdottomasti halusin nähdä Chilessä oloni aikana, joten olin enemmän kuin innoissani.

Laguna Chaxa

En tainnut mainita edellisessä kirjoituksessa, mutta San Pedro de Atacama on 2,400 kilometriä merenpinnan yläpuolella. Tästä johtuen monet, minä mukaanlukien, kokevat pieniä vuoristotaudin oireita kaupungissa vieraillessaan. Itselläni oireet rajoittuivat helposti hengästymiseen ja ajoittaiseen päänsärkyyn, mutta eräs matkakumppanini tuli todella pahoinvoivaksi kierroksen aikana. Eikä ihme, sillä reissumme aikana kävimme jo 4,200 kilometrin korkeudessa.

Laguuni oli henkeäsalpaavan kaunis - vaaleaa suolaa silmänkantamattomiin, turkoosia vettä, vaaleanpunaisia flamingoja ja taustalla vuorijono. Olisin voinut jäädä ihastelemaan maisemia koko päiväksi, ja hieman haikeana harmittelin sitä etten voi vuokrata autoa - olisi varmasti taianomaista ajaa laguunille katsomaan auringonnousua. Auton vuokraaminen olisi muutenkin houkutteleva vaihtoehto, kun samat paikat pääsisi näkemään halvemmin (olettaen että vuokraisi auton porukalla) sekä omassa tahdissa. Olen kuitenkin kuullut, että ilman kansainvälistä ajokorttia voi joutua huonolla tuurilla vaikeuksiin viranomaisten kanssa, joten en halua ottaa riskejä.

Matkamme viimeinen etappi oli kaupunki nimeltä Toconao, jossa kiertelimme hetken. Näimme toisen inka-kristinusko-sekoituskirkon, mutta kaupungin kohokohta oli kaikille aitauksessa oleva laama. Jo toinen must-see eläin tuli siis nähtyä tämän kierroksen aikana!

Toconaon jälkeen suuntasimme takaisin hostellille. Päivä ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä olimme varanneet samalle päivälle myös tähtienkatselu-kierroksen. Atacama on yksi maailman parhaita paikkoja tähtien katselemista varten valosaasteen puuttumisesta ja ilman kuivuudesta johtuen. Atacamassa onkin lukematon määrä observatorioita, mukaan lukien ALMA - maailman suurin Maan pinnalla oleva radioteleskooppiryhmä, jossa tiedemiehet kaikista maailman kolkista tutkivat avaruutta.

Auringonlasku hostellilta

Olimme hieman huolissamme tähtikierroksemme kohtalosta, sillä olimme kuulleet että tähtikierrokset oli peruttu kahtena edellisenä päivänä pilvien vuoksi. Pääsimme kuitenkin onneksi lopulta lähtemään, tosin tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Ajoimme keskellä aavikkoa pimeyden keskellä, ja lopulta hyppäsimme ulos. Taivaalla näkyi Linnunrata ja lukematon määrä tähtiä. Oppaamme selitti meille taivaan ihmeistä ja saimme ihailla muun muassa Saturnusta teleskoopista. Oppaamme osoitti meille myös erään ALMAn löydöksen - meitä lähimpänä olevan Maan kaltaisen planeetan. Hän sitten vitsikkäästi totesi, että ehkä siellä on meidän uusi koti, vaikka realistisesti tuollainen ajatus on vielä hyvinkin fiktiota. Näin monia tähdenlentoja ja kavereideni kanssa pohdimme, onko tuolla jossain elämää.

Tähtien katselu keskellä aavikkoa oli taas yksi niistä kokemuksista, joissa tuntee itsensä melko pieneksi. Hyvällä tavalla.