Viimeinen postaus San Pedrosta ennen seuraavia seikkailuja. Viimeiselle kokonaiselle päivälle Atacamassa olimme varanneet turistikierroksen Laguna Cejarille. Kyseessä oli iltapäiväkierros, joka alkoi kello 16. Itse kierros maksoi muistaakseni noin 12,000 pesoa (noin 18 euroa), mutta hintaa lisäsi vielä luonnonpuistossa erikseen maksettavat 17,000 pesoa (noin 25 euroa).
 |
| Laguna Cejar |
Ensimmäinen pysäkkimme oli Laguna Cejar, suolalampi. Cejarin suolapitoisuus on niin suuri, että siellä uidessa kelluu vaivattomasti. Päivä ei ollut lämpimin kaikista ja veden kylmyys hieman kauhistutti, mutta niin kuin aina siihen tottui nopeasti. Vaikka lammikossa oli kyllä tilaa pulikoida, en voinut olla ihmettelemättä mikseivät matkatoimistot organisoi reissujaan paremmin. Käytännössä kaikki toimistot nimittäin tarjoavat täsmälleen samoja reittejä täsmälleen samoin kellonajoin, josta johtuen joka kohteessa on oman bussilastin lisäksi kymmenen muutakin ja ruuhka taattu. Mutta kuten sanoin, lammikossa kyllä riitti tilaa, joten ainoiksi haitoiksi jäivät kuvissa olevat ylimääräiset ihmiset sekä oman rauhan puute (jota minä suomalaisena luonnollisesti kaipaisin, heh).
Oli sanoinkuvaamattoman siistiä kellua vedessä edes yrittämättä sitä. Ainoan haasteen toi se, että yritti kaikin voimin vältellä suolaveden saamista naamalle ja erityisesti silmiin. Vinkki: jos olet menossa suolajärveen uimaan, älä sheivaa muutamaan päivään. "Suolaa haavoille" tuottaa kipua muutenkin kuin metaforisesti, kuten ystäväni sai huomata.
Vietimme noin 40 minuuttia eri muodostelmissa kelluen, ennen kuin oli aika suunnata jääkylmille suihkuille huuhtomaan enimmät suolat pois. Laguna Cejar ja Laguna Chaxa (=flamingot) jakavat ykkössijan suosikkikohteistani Atacamassa, joten jos joskus suuntaat samoille seuduille niin suosittelen tsekkaamaan ainakin ne!
 |
| Ojos de Salar |
Seuraava pysäkki oli Ojos de Salar eli Suola-aavikon silmät. Kyseessä on kaksi keskellä aavikkoa olevaa isoa, täysin pyöreää kuoppaa, joiden pohjalla on vettä. En itse asiassa tiedä taustaa näiden "silmien" muodostumiselle, sillä en jäänyt kuuntelemaan oppaan selityksiä. Toisessa lammikossa sai nimittäin uida, ja pakkohan tilaisuuteen oli tarttua. Rohkeimmat hyppäsivät kylmiltään lampeen, mutta itse kävin ensin kastautumassa turvallisesti ja hyppäsin vasta uusintakierroksella. Pulikointi jäi aika lyhkäiseksi, sillä bussimme lähti jo pian seuraavaan kohteeseen.
 |
| Tebinquinche |
Kierroksemme viimeinen kohde oli Tebinquinche, jälleen yksi laguuna keskellä suolaa. Jäimme sinne katsomaan auringonlaskua, joka oli yksi upeimmista todistamistani. Ensin laskeutuva aurinko värjäsi taivaan ympäriltään keltaiseksi, jonka jälkeen saimme jälleen ihailla vuoriston tarjoamaa värishowta kun auringon viimeiset säteet värjäsivät vuorijonon keltaisesta oranssin kautta vaaleanpunaiseksi ja lopulta aivan violetiksi. Tunnelmaa paransi entisestään kierroksen hintaan kuuluvat pisco sourit (chileläinen juoma), naposteltavat ja ystävien seura.
Illan päätteeksi nautimme vielä hostellimme BBQ-illasta. Hassu sattuma muuten, että tapasin hostellissa puoliksi chileläisen, puoliksi suomalaisen miehen. Olin aivan puulla päähän löyty, kun pienen small talkin päätteeksi aivan chileläisen näköinen mies alkoikin puhumaan minulle suomea. Antin (kyllä, hänen nimensä oli Antti!) suomi ei kuitenkaan ollut supersujuvaa, ja kohteliaisuudesta muuta seuruetta kohtaan keskustelimme pääasiassa englanniksi ja espanjaksi. Täytyy varmaan alkaa pikkuhiljaa hyväksymään, että meitä suomalaisia (tai puolisuomalaisia) tosiaan löytyy aivan joka maailman kolkasta.
Viimeisenä aamuna olisimme halunneet vierailla geysireillä, mutta onni ei ollut puolellamme. Päivää ennen kuin saavuimme San Pedroon geysireillä oli sattunut onnettomuus, jonka johdosta koko paikka oli suljettuna viisi päivää. Tuntui melkeinpä kohtalon ivalta, että viiden päivän sulku sattuu juuri niille omalle neljälle päivälle, mutta kuultuamme tarinan taustan ei kehdannut kyllä harmitella. Kuulemma belgialainen nainen oli ollut turistikierroksella geysireillä, kun oli karannut varoituskylttien ohi ottamaan kuvaa ja tippunut yhteen geysireistä. 85% naisen kehosta oli palanut pahasti, samoin kuin hänen aviomiehensä kädet kun tämä yritti vetää naista turvaan. Nainen oli kiidätetty sairaalaan kriittisessä tilassa. En voi edes kuvitella, kuinka piinaavat hetket onnettomuuden jälkeen on ollut, sillä lähin sairaala on pitemmän matkan päässä ja on kestänyt kauan, ennen kuin apu on saapunut paikalle. Jo reissumme jälkeen kuulin, että nainen oli lopulta kuollut vammoihinsa. Kielletylle alueelle meneminen oli varmasti hetken päähänpisto, josta nainen sai sitten maksaa hengellään. Toivottavasti tragedia toimisi muistutuksena kaikille, että miettisi kahdesti ennen kuin lähtee toteuttamaan kaikkia päähänpistojaan.
 |
| La Sebastiana |
Koska geysirit tosiaan oli suljettu, päätin viettää aamupäivän rennosti hengaillen hostellilla. Aamupäivän lepohetki tuntui aika luksukselta, kun oli ollut niin vauhdilla liikkeessä pitkään. San Pedron jälkeisen viikonlopun vietinkin kotimaisemissa ladaten akkuja. Sain vihdoin aikaiseksi vierailla yhdessä Pablo Nerudan kotimuseoista, La Sebastianassa, joka sijaitsee Valparaísossa. Koko talosta näkee runoilijan rakkauden mereen, samoin kuin hänen luovuutensa. Talon sisällä ei saanut kuvata, enkä taida pystyä vangitsemaan talon tunnelmaa sanoin, joten totean vain että luovat ja eriskummalliset yksityiskohdat ja sisustusratkaisut hallitsivat taloa. Sisäänpääsy maksoi opiskelijakortilla vain 2000 pesoa (alle 3 euroa) ja hintaa kuului myös englanniksi ja espanjaksi saatavilla oleva audio-opas. Tuntui aika hullulta katsella Nerudan kirjoituspöytää ja ajatella, että juuri tässä on mahdollisesti (Nerudalla oli kolme taloa) kirjoitettu osa Nobel-palkintoonkin johtaneista runoista.
 |
| Laguna Sausalito |
Viikonlopun aikana vietin myös erään brasilialaisen synttäreitä läheisellä Laguna Sausalitolla, josta läheisestä sijainnista huolimatta en ollut ennen kuullutkaan. Kyseessä on pieni järvi, jossa voi vuokrata soutuveneen/polkuveneen ja viettää päivää järvellä kruisaillen. Muuten viikonloppu menikin tehokkaasti lepäilyn ja läksyjenteon parissa. Keskiviikkona on jälleen reissun aika, kun suuntaan pitkäksi viikonlopuksi Buenos Airesiin. Siitä eteenpäin kaikki matkasuunnitelmat ovatkin sitten auki, joten ehkä vietän taas enemmän aikaa täällä kotikaupungissakin. Tai katsotaan nyt mitä vielä keksitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti